Olen aamuihminen. Pidän aamuista. Silloin saan eniten aikaan. Mutta se ei ole kirjoitukseni aihe. Vertaan nyt kaikkea historiaa yhteen päivään tai tarkemmin vuorokauteen. Jumalainen aikataulu voi tulla mieleen. Ensimmäinen aamu oli kun Jumala loi maailman. Silloin oli valoisaa ja kaikki oli hyvin. Nyt on yö. Kaikki on pimennossa ja nurinkurista. Kukaan ei halua paljastaa itsestään mitään, pimento vallitsee. Ilonpito on pahan olon hakemista viinasta, nurinkurista. Mikä tahansa usko kelpaa. Taivaaseen pääsee uskomalla Batmaniin. Tai siis Waynen kartanoon pääsee tunnustamalla Batmanin nimeen. Kaikki käy. Pimeetä!

Yö on pimeimmillään ennen aamunkoittoa. Aamu on tulossa ja kristittyjä kehoitetaan valvomaan. Joku uskova oli lehtihaastattelussa sanonut ettei ole kokenut tarvetta kertoa uskostaan kenellekään. Sanokaapa mitä tekisitte: Lastenrattaat vyöryvät kohti alamäkeä kuilun reunaa kohti ja lasta kyydissä odottaa varma kuolema. Juoksetko perään? Minä juoksisin. Mitä sitten teet ihmiselle, joka on menossa kohti kadotustuomiota, ikuista eroa Jumalasta, kohti helvettiä? Minä juoksen perään. Eikö siinä ole tarvetta kerrakseen. Entä jos se henkilö, joka sinulle kertoi kristinuskosta, olisi ajatellut, ettei hänen tarvitse kertoa uskostaan kenellekkään. Sinun olisi käynyt aika ohraisesti. Mikä antaa sinulle pihtaamisen oikeuden?

Entä jos minua ei oteta ystävyydellä vastaan? Se huolettaa monia. Tietysti ihminen, joka on elänyt yön pimeydessä, ei ota helposti vastaan tarinaa valoisasta päivästä. Pimeässä ei ole mitään valoa ja sen uskominen on vaikeaa. On ihan ymmärrettävää, että sitä ei usko. Homman juju on siinä, että Jumala väläyttää valoa. Sitten kun tulee aamu, on helpompi ottaa valo vastaan kun on jo saanut välähdyksen siitä. Jos on pimeyden ihminen, niin sitten käy niin kuin elokuvassa Riddickin aikakirja yhdelle furiaanille (tosi kova jätkä). Hän palaa poroksi liian kovassa säteilyssä planeetalla, jossa ei ole ilmakehää suojaamassa. Samoin emme me kestä Jumalan valoa ilman Jeesuksen suojakerrointa. Minulle valvominen tarkoittaa sitä, että emme vaivu uneen kuvitellen, ettei meidän tarvitse tehdä mitään ennen aamunkoittoa.

Kuten sanottu. Minä pidän aamuista ja odotan innolla sarastavaa aamua kun Jeesus palaa maan päälle. Odotatko sinä vai haluatko vielä tuudittautua mukavaan uneen huomataksesi nukkuneesi pommiin? Ehkä vielä on hetki aikaa nukkua, ehkä ei.