Ihmisillä on monta käsitystä ajasta. Afrikkalaiset kuulemma ajattelevat historian olevan se suunta johon katsellaan, koska se on näkyvissä. Länsimaalaiset katsovat tulevaisuuteen ja ihmettelevät kun sitä on vaikea ennustaa. Raamatustakin löytyy tähän tilanteeseen oiva kehotus, josta ystäväni on mm. tehnyt hyvän laulun. Älä murehdi huomisesta. Mielestäni yleinen suhtautumistapa aikaan on vihamielinen. Aika kuluu hukkaan. On taisteltava aikaa vastaan. Halutaan 25:tä tuntia vuorokauteen. Aika on rahaa. Monella on kiire. Tässä muutamia käsityksiä aikaan liittyen. Ollaan aika kaukana Raamatun kehotuksesta ja malleista. Keksin vähän paikkoja, joissa on hyvä taistella aikaa vastaan: urheilukilpailuissa, potilaan saamisessa sairaalaan, itkevän lapsen luokse menemisessä ja pelastukseen pääsemisessä. Siinä muutama. Väittäisin, että meillä on arvojärjestys näissä asioissa nurinkurinen. Me kiirehdimme asioissa, joilla ei ole kiire ja vastaavasti laiminlyömme niissä asioissa, joilla olisi kiire. Kehotukseni on ajatella aikaa ystävänä ei vihollisena, koska sitä on vähintäänkin vaikea ellei mahdotonta selättää. Saamme aikaa lisää ja sitten kun se loppuu, ei sitä enää tarvitakaan.