Jos ihminen hajotetaan alkuaineiksi, ei alkuaineläjästä suurta hintaa saisi yrittäessään myydä ne vaikka teollisuuden käyttöön. Suurin osa on nimittäin happea ja muutenkin raaka-aineet eivät ole arvokkaimmasta päästä. Tuntuu siltä, että monien mielestä suurin osa ihmisistä ovat tuon mukaan arvotettuja. Voitko väittää suurimman osan ihmisistä antavan euroakaan arvoa suurimmalle osalle maailman ihmisistä?

Kuvitellaanpa tilanne, jossa maan presidentillä on sydänvika, jota ei voida korjata kuin sydänsiirrolla. Huomataan, että kodittomalla ihmisellä on sydän, joka kelpaa presidentille. Eikö silloin tuo koditon olekin jo paljon arvokkaampi kuin muuten ajattelisi. Ihminen ei ole siis vain kyhäelmä alkuaineita vaan suuri luomus, jota ei noin vain voi todeta arvottomaksi.

Kuvitellaanpa vielä, että sinä joudut jonakin päivänä hätään ja paikalle tulee kiusaamasi luokkatoveri. Luuletko hänen auttavan sinua hädän hetkellä? Entä miltä sinusta tuntuisi, jos hän auttaisi? Taitaa olla tukala tilanne kumminkin päin. Kannattaa siis olla varovainen kenet polkee jalkoihinsa.

En malta olla ottamatta ässää hihastani ja korottaa panoksia vielä. Minkä arvoinen on kuusivuotiaan tekemä saviastia? Siitä tuskin maksettaisiin euroa enempää. Entäpä, jos kuusivuotiaan äiti on kuuluisa taidekeräilijä. Voisi olla, että tuo keräilijä pitäisi itselleen tärkeämpänä poikansa saviastiaa kuin jotain tuhansia maksanutta veistosta. Se on vielä erittäin kalpea kuva siitä, miten paljon Jumala meitä rakastaa. Hän uhrasi poikansa meidän edestämme.