Milloin olet viimeksi pysähtynyt muuten kuin nukkuaksesi tai pakon edessä? Voisin kuvitella että suurin osa ihmisistä ei pysähdy moneen vuoteen. Se on sääli.

Minulla on kaveri, hyvä ystävä peräti. Tapaamme viikoittain. Tuon tapaamisen aikana kättelemme usein ja muut läsnäolijat ovat kummeksineet tapaamme avoimesti. Itsekin alkuun mietin, mitä järkeä hommassa on kunnes keksin sen. Kätellessämme kohtaamme toisemme todella. Kun kättelen toista tosissaan, välittyy toiselle viesti, että hänet on huomioitu ja kohdattu. Olen pysähtynyt kohtaamaan hänet. Yleensä me ihmiset, varsinkin aikuiset, kättelemme vain vaikuttaaksemme kohteliailta, mutta emme todellisuudessa ota toisiamme tosissaan. Yleensä vain kiirehdimme hetkestä toiseen, tapaamisesta toiseen, vuodesta toiseen ja hyvin pian elämästä kuolemaan.

Nyt tietysti joku sanoo, että hänellä on homma hallussa eikä hänen tarvitse pysähtyä miettimään. Ajatellaanpa esimerkiksi jotain joukkuepeliä, jota joku pelaaja on harjoitellut pienen ikänsä ja on selviytynyt maailmanmestaruuskisoihin. Jääkiekko käy hienosti, koska nyt on juuri pelattu sen MM:mät. Pelaaja on loppuottelussa ja elämänsä vireessä. Häneltä tullaan ottelun jälkeen kysymään oliko hänen suorituksensa virheetön. Mitä veikkaat vastauksen olevan? Urheilulajeissa on tiukat säännöt ja rajattu pelialue ja vain muutama pelaaja kentällä kanssasi ja silti erehtymisen mahdollisuus on erittäin todennäköinen. Kuinka voit väittää elämän olevan yksinkertaisempaa ja että sinulla on homma hallussa?

Minulla on tapana mennä vanhempieni kesämökillä läheiseen metsään erään kiven luokse aina silloin tällöin tekemään elämäni tilinpäätös ja toimintasuunnitelma siitä eteenpäin. On mukava välillä miettiä ja pysähtyä elämänsä tapahtumien äärelle. Voi vaikka sepittää tarinan mielessään omasta elämänkulusta. Se ei ole edes minun keksintö vaan ihan tieteellinen termi tuo elämänkulku. Siihen liittyy narratiivisuus, jos jotakuta kiinnostaa ottaa selvää noista. Suosittelen.

Summa summarum, vai miten se nyt hienosti sanotaan tai kirjoitetaan, kehotan kaikkia ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta pysähtymään ja katsomaan ympärilleen. Ei netistäkään saa mitään irti, jos jatkaa surffailua sivulta toiselle eikä pysähdy lukemaan tai kuuntelemaan tai katselemaan mitä jollakin sivulla saattaa olla. Etenkin kannustan kaikkia pysähtymään ihmisen äärelle, missä kulloinkin olette.

Eilen kävin työttömien ja eläkeläisten ruokalassa syömässä. Se oli aika täynnä ihmisiä, joten jouduin istumaan pöytään, jossa oli muitakin ihmisiä. Vasten minua istui vanha nainen ja juttelimme siinä hänen aloitteestaan hyvän tovin. Kyllä oli ihana jutella hevosen längistä ja vanhoista asioista ja miten asiat joskus olivat tässäkin kaupungissa ainakin joltain osin paremmin. Ruoka oli hyvää, mutta tuo keskustelu oli paljon suurempi asia minulle kuin halpa lounas. Uskon, että tuo nainenkin oli iloinen keskustelustamme. Näin voi käydä kun pysähtyy kuuntelemaan toista.