Tänä jouluna minua on puhutellut kuva seimestä. Ja heti alkuun varoitan, että tämä teksti ei todellakaan ole sopivaa heikkohermoisille ja lapsille. Keksin yhteyden nykyaikaiselle mässäilyjoululle ja alkuperäiselle Kristuksen syntymähetkelle. Yhteinen tekijä on ateria. Käsitekarttaan, jonka mielessäni rakentelin, kuuluvat ehtoollinen, seimi, nykyaikainen joulu lahjoineen ja aistinautintoineen sekä Jumalan armolahja.

Seimi, kuten minulle on kerrottu, on eläinten syöttökaukalo. Jeesus siis vertauskuvallisesti tuli maan päälle eläinten syötäväksi. Ei kaunis kuva, mutta tuo on se kuva jonka tajusin, ja surukseni huomasin sen olevan totisinta totta. Me otimme puhtaan uhrin, Jumalan pojan, teurastimme ja söimme hänet. Ja tämä sama uhriateria nautitaan joka vuosi. Jeesus on uhrimme tänäänkin ja yhä me laiminlyömme hänet keskittymällä joulussa lahjoihin, ruokaan, juomaan, aikaan perheen kanssa ja sen sellaiseen. Meiltä jää huomiotta koko Jeesuksen maan päälle tulemisen pointti. Hän tuli meidän syntisyytemme tähden. Omaan syntisyyteemme meidän pitäisi keskittyä ja tunnustaa Jumalalle kuinka olemme taas Häntä vastaan rikkoneet.

Ehtoollinen kertoo tästä samasta. Me nautimme Kristuksen ruumiin ja veren. Se on pyhä sakramentti. On kyse ihan samasta asiasta. Me syömme Jeesuksen ja sillä tavalla kätkeydymme Häneen ja Hänen lunastamaan pelastukseen. Siitä on siis uskoontulossa kysymys, minun mielestäni. Me syömme Kristuksen ja Hän on lääke syntisyyteemme. Hän lunastaa meidät iankaikkiseen elämään. Tämä edellyttää, että tunnustamme olevamme sairaita, ja että Kristus on ainut lääkkeemme.

Järkyttävintä minulle oli huomata, että meidän kaikkien tulee syödä Kristus, jotta voimme pelastua. Jos ihailemme lääkkeen tehokkuutta, että onpa aikamoista, että Jumala on tehnyt tällaisen teon ja että kylläpä on paljon taas tullut ihmisiä uskoon jne., ei se mitään hyödytä. Lääke on itse otettava ja syötävä, jotta se omalla kohdalla auttaa. On suostuttava tunnustamaan, että olen syntinen, ja että minunkin tähden Jeesuksen oli kuoltava, jotta saisin pelastuksen. On siis teurastettava ja syötävä tuo puhdas uhrikaritsa, jotta voi saada pelastuksen. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä.

Mitä siis jouluusi kuuluu? Ateria perheen kesken, lahjat, kuusi, siivous, stressi, paniikki anopin tulosta. Vai kuuluuko jouluusi oman syntisyyden tunnustaminen ja Jumalan armolahjan vastaanottaminen, Pelastus?