Yksi ihmismieltä vaivanneista kysymyksistä on: "Kuka minä olen?". Tätä kysymystä ovat miettineet esimerkiksi filosofit kautta aikojen. Yksi tapa hahmottaa itseään on tarkastella suhteita. Psykologit tietävät että suhde vanhempiin on olennaista yksilön kehityksen kannalta ja siis sen kuka yksilö on. Erinäisiä sananlaskuja on loihdittu kuvaamaan yksilön kehitystä kuten esimerkiksi: "Ei omena kauas puusta putoa".

Suhteita, jotka määrittävät ja muovaavat ihmistä, on paljon. Kuten mainitsin jo, suhde vanhempiin on merkittävä koko elämän ajan. Muita suhteita on suhde muuhun perheeseen ja sukuun, ystävät, puoliso, lemmikkieläin ja koko muu maailma. Lista on pitkä. Toiset vaikuttavat enemmän, toiset vähemmän.

Välillä on hyvä miettiä, miten paljon antaa jonkun tietyn suhteen vaikuttaa itseensä ja mitkä suhteet määrittävät itseä eniten. Vaarana voi olla, että satsaa suhteeseen, joka antaa itsestä täysin väärän kuvan. Jos uskoo vaikka vihollista, niin kuva itsestä saattaa vääristyä pahemman kerran. Joskus luottaminen omaan arvioon itsestä saattaa olla tuhoisaa. Joku voi sanoa esimerkiksi: "Ei minusta ole mihinkään". Itsensä arviointia vaikeuttaa vielä lisäksi se, mitä itse ajattelee muiden ihmisten ajattelevan itsestä. Sekin voi mennä pieleen. Näyttää siltä, että vastaaminen kysymykseen "Kuka minä olen?" on vaikea puhumattakaan kysymyksestä "Mikä minusta tulee isona?".

Minua vaivasivat nämä kysymykset nuoruudessa enemmän kuin nyt. On nimittäin yksi suhde, mistä en ole vielä kertonut. Se on suhde Jumalaan. Itselleni jumalasuhteen selvittäminen on selvittänyt suhdesotkuja paljon. Kun se suhde on selvitetty, on muiden suhteiden määrittäminen helpompaa. Se antaa perspektiiviä ainakin. Jos siis tuntee, ettei tiedä kuka on, kannattaa selvittää oma kanta suhteestaan Jumalaan. Se kannattaa selvittää huolella.