Pink Floydin kappaleessa Wish you were here kysytään: "Saivatko he sinut vaihtamaan sankarisi haamuihin? Puut kuumiksi tuhkiksi? viileän hengähdyksen kuuman ilmaksi?..." No saivatko? Esitin itselleni tuon kysymyksen ja totesin, että elämässäni on paljon tuollaista vaihtokauppaa tapahtunut syntymäni jälkeen. Pureudupa vähäksi aikaa tuon kappaleen sanoihin, jotka ovat tuossa alla

So, so you think you can tell
Heaven from Hell,
Blue skys from pain.
Can you tell a green field
From a cold steel rail?
A smile from a veil?
Do you think you can tell?

And did they get you to trade
Your heros for ghosts?
Hot ashes for trees?
Hot air for a cool breeze?
Cold comfort for change?
And did you exchange
A walk on part in the war
For a lead role in a cage?

How I wish, how I wish you were here.
We're just two lost souls
Swimming in a fish bowl,
Year after year,
Running over the same old ground.
What have we found?
The same old fears.
Wish you were here.

Wish You Were Here (Gilmour/Waters), Pink Floyd.

Pääosa häkissä. Se on päämäärä tuolle suurelle vaihtokaupalle. Mutta eikö Suomi ole vapaa maa, tai ainakin Amerikka on vapaa. Katsotaanpa. Mitä vaaditaan, että selviytyy tässä yhteiskunnassa aikuisikään yhteisön odotusten mukaisesti. Pitää omata tietty elintaso, peruskoulutus, vaatetus, ajatusmaailma, materiaalinen omaisuus (puhelin, TV, asunto...). Hankkiakseen ja ylläpitääkseen noiden vaatimusten mukaisen elämäntyylin, on elettävä ankarien normien mukaisesti. On kulutettava, on etsittävä omaa etuaan ja kehitettävä itseään ihmisenä. On pyrittävä siihen päärooliin. Näytelmän ohjaajana toimii mm. media ja muu yhteiskunta. Yleisönä on lähimmäisemme, joilta yleensä ei aplodeja heru vaan tomaatteja, koska hekin tahtovat päärooliin.

Näen itsessäni tuon pääroolihakuisuuden. Aina pyrin virheettömään suoritukseen ja odotan kehuja ympärillä olevilta ihmisiltä. Pidän tavoitteenani elämässä kasvaa itse ja auttaa muita menestymään elämässä eli rakennan tuota häkkiä yhä vankemmaksi. Auta armias, jos minusta yhtään anarkistia löytyy. Siinä aasinsilta pointtiini.

Jotta pääsemme tuosta häkistä pois, tarvitaan anarkiaa. Pitää heittää pääroolihakuisuus pois. On lopetettava kuuntelemasta ohjaajaa. On luovutettava ohjat itseltä pois (vrt. "wish you were here"). Mitä sitten kun meillä ei ole ohjia? Mitä sitten kun alamme taistelemaan koko maailmaa vastaan? "Auta armias" nousee huulille. Monet ovat joutuneet ottamaan taluttajan epäonnistuttuaan näytelmän koe-esiintymisissä. Ei ole samantekevää kuka on taluttajana. Minun valintani on Jeesus Kristus, koska "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (Gal 5:1). Lisäksi tulee mieleen Psalmi 23: "Herra on minun paimeneni..". Nuo kohdat puhuu minun mielestäni tästä asiasta.