Suomesta löytyy paljon sanoja valittamiselle. Yksi niistä on mukista. Koen tarvetta rypeä hetken tuon sanan syövereissä, kun on bloginkin nimi sitä mitä se on. Minulle mukina merkitsee jollakin tavalla sisäänpäin kääntynyttä valitusta. Mukisija ei joko uskalla tai ei halua tuoda valitustaan esille. On vain paha olo, vaikka tietää olevansa väärässä.Voin kuvitella myös toisenlaista mukisemista. Voisin kuvailla Galileo Galilein mukisseen kuuluisan lausahduksen "Se pyörii sittenkin". Tuossa tilanteessa Galilei tiesi olevansa oikeassa, mutta muu maailma syyllisti häntä. Mukinaan liittyy siis tavalla tai toisella syyllisyys, tulee syyllisyys mukisijasta sisältä päin tai ulkoa päin.

Tässä maailmanajassa on paljon mukinaa. Kuka ei halua maksaa niin paljon veroja, kuka ei tahdo tehdä kotiläksyjään, kuka ei tahdo olla byrokraattien pompoteltavana. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Kaikki tämä mukina aiheuttaa nähdäkseni kitkaa. Kun ihminen mukisee, hän jarruttaa. Onko siis niin, että asiat tapahtuvat liian nopeassa tahdissa? Vai onko kansalaisista tulossa laiskoja? Kysymys on siitä, kenelle syyllisyys kuuluu: mukisijalle vai mukisijan ympäristölle. Väittäisin, että syytä on molemmissa. Niin minussakin. Mukisen siitä, että muut mukisevat.