Tarkoitukseni on nyt keskittyä ilosanoman julistamisen kauhukuviin. Miten ilosanomasta saisi iloisen kerrottavan? Jos joku saarnaaja vaikka pyytää kertomaan uskosta ei-uskovalle tutulle, niin karvat nousee pystyyn.

Meillä on pelkoja, jotka estävät meitä jakamasta uskoamme uskosta osattomille. Paljon on niistä turhaa. Keskityn nyt yhteen perusongelmaan tällä kentällä. Meillä on mielessämme, että minä en osaa, minulle nauretaan, minä, minä, minä... Olemme kuviossa yksin, kuin lavatähtievankelistat näyttävät olevan. Heilläkin on vähintään Jeesus tukenaan (toivottavasti ainakin). Luulen heilläkin olevan läheisiä ihmisiä tukenaan myös ja heillä on kokemus sanoman muuttavasta voimasta, joka innostaa myös. Älä siis sano, en minä osaa. Se onkin totta, mutta se on väärä näkökulma. Ei ole tarkoitus, että sinä pelastat ihmisiä, vaan se on Jeesuksen tehtävä ja vastuu. Väitätkö myös, etten minä ja Jeesus osaa? Jeesus on luvannut olla kanssamme ja valta ja vastuu on Hänen, ei sinun. Lähetyskäsky sanoo sen: "Minulle on annettu kaikki valta...."

Sitten kun Jeesus lähetti opetuslapsia, hän lähetti heidät kaksin. Eli sinulla on lupa ottaa ystävä rinnallesi kasvun matkalle. Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Ei Jumala sitä halua. Eikä sinun koskaan tarvitse mitään tehdä, mitä et halua. Jumala ei ole komentelija. Hän on rakkaus. Me ajattelemme että evankeliumia julistetaan kadulla tuntemattomille ensisijaisesti. Jumala haluaa uskosta osattomat ystävyyteen Hänen kanssaan etkä sinäkään ystäviä hae kadulta vai kuinka. Parempi on jakaa omaa uskoaan omille ystävillesi ja kotonasi tai missä ikinä ystäviesi kanssa olet.

Kehotan siis: Rukoile, ota askelia sitä kohti, että kerrot uskostasi jollekin ystävällesi. Muista, että Jeesus on kanssasi.