keskiviikko, 22. toukokuu 2019

Sanat luovat todellisuutta

Katsoin elokuvan Arrival äskettäin. Siinä kielitieteilijä opettelee avaruusolioiden kielen, joka välittää kielitieteilijälle kyvyn näkemään tulevaisuuteen. Tämä johtaa sittemmin maailmanrauhaan.

Uskotpa sitä tai et, olen muokannut äskeisellä tekstikappaleella todellisuuttasi. Sanani siis luovat todellisuutta. Sanoillamme ja viestinnällämme on valtaa ja voimaa. Voimme luoda hyvää tai pahaa sanoillamme.

Elokuvassa Interstellar mies viestii mustasta aukossa ajan läpi tyttärelleen, ja välillä itselleen, gravitaation välityksellä morsettamalla. Tämän viestinnän tuloksena tytär pelastaa ihmiskunnan tuholta. Melkoista morsetusta.

Hyvä on, mennään asiaan, vaikka mielestäni sci-fi voikin joskus tarjota uskolle oikeaa antia. Olen matemaatikko toiselta luonnoltani ja kunnon matemaattisessa todistuksessa on hyvät oletukset, jonka pohjalta johtopäätös tehdään, tai paremmin sanoen luodaan, otsikkoani kunnioittaen.

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:1-3)

Voisiko olla niin, että Sana persoonana olisi Jeesus lihaksi tulleena, Jumalana kaikkivoipa ja ajan ulkopuolella sekä voimana värähtelyä, joka tuotti alkuräjähdyksen? Voisiko Sana olla aktiivinen persoona, todellisuutta luova voima ja ajan ulkopuolella oleva Jumala?

Nuo elokuvat antavat mallin viestinnästä ajan ulkopuolella. Joku voisi ehkä tehdä uskon hypyn niiden perusteella ja uskoa Jumalan kykenevän viestimään ajan ulkopuolella. Jumala voisi vaikka vilkaista Jeesusta ristillä ja loikaten ajassa kertoa näkemänsä profeetalle satoja vuosia aiemmin.

Jos Sana on persoona, Hän voisi muuttaa mieltään. Kuvitellaanpa vaikka ihminen, joka rukoilee pelastusta lapselleen. Voisiko Sana aloittaa rukouksen takia projektin lapsen elämässä, jonka tuloksena lapsi ”joutuu” tilanteeseen, jossa häneltä kysytään: ”Haluatko ottaa vastaan pelastuksen Jeesukselta?” Voisiko tämä persoona myös päättää vastata rukoukseen kieltävästi, jos näkee myönteisen vastauksen johtavan ongelmiin tulevaisuudessa?

Jos Sana on voima, voisiko tuo tuuli puhaltaa muissakin ulottuvuuksissa kuin kolmessa tilaulottuvuudessa? Voisiko Jumala puhaltaa Poikansa takaisin aikaan Pääsiäisaamuna? Ajatella, jos tässä olisi totuus. Mitä kaikkea voimme oppia tästä?

Jos taivas on Jumalan luona, on taivas ajan ulkopuolella ja siten kuoltuamme olemme saman tien taivaassa, jos Jumala meidät sinne päästää. Jos Jumala on ennalta määrännyt jotkut pelastukseen ja toiset ei, voimme vaikuttaa rukouksillamme ajattoman persoonan mieleen ja ”rukata” tuota listaa. Vaikka Jumala tietää koko maailmanhistorian kulun, voimme vaikuttaa sen kulkuun elämällämme ja erityisesti sanoillamme. Kysymys kuuluukin:

Uskallatko sanoa: ”Jeesus on ylösnoussut!”?

Sananpalvelijasi, Jukka-Pekka Vehkala, nimeltä kutsuttu.

lauantai, 10. joulukuu 2016

Oman elämän joulusiivous

Jouluna siivotaan paikat kuntoon, että on mukava viettää juhlaa. Lisäksi pitää virittää sydämen joulu oikeaan asentoon ja siivoon. Pari joululaulua, eiköhän se siitä. Mutta ei se riitä. On unettomuutta, lasten kiukkua, parisuhdeongelmia. Ainakin minulla on, muutaman mainitakseni.

Mikä neuvoksi. Pakeneminen. Sitä keksii kaikkea toimintaa kodin ulkopuolelta, missä kaikki pakoilijat kokoontuvat ja kaikki on niin siistiä ja koristeellista. Harmonista laulua, kauniita koristeita, ystävällisyyttä, suun ruokaa ja lahjoja.

Mutta pudotus joulukirkon kirkkaudesta kodin sotkuun on pitkä. Ei ihme, että moni ei sitä kestä. Joulun lapsi pitää ottaa vastaan sävyisyydellä ja puhtaana, mutta kodin sotkut, riidat ja täyttämättömät lupaukset ja odotukset, pilaavat kaiken. En saa kaikkea ikinä kuntoon. Ei tästä mitään tuu. Näin ajattelin minäkin ihan äskettäin. Ja se on totta. Sitten mietin: ”Mistä apu?”

Jeesus tuli sotkuun. Ja tulee yhä. Ei joulun lapsi odota sydämestäsi puhtautta kun hän tulee. Hän tietää, että sotkua on. Siitä kertoo evankeliumi: likaisesta tallista, johon Hän tulee. Sinun sydämesi on juuri sopiva Vapahtajan tulla. 

torstai, 25. elokuu 2016

Kunnioita Jumalaa - Jumala on voimakas

Mihin menet Suomi? Minua on puhutellut suomalaisten luopuminen kristillisestä moraalista ja menneisyytemme kunnioittamisesta. En tiedä, mutta uskoisin, että me emme kunnioita veteraanien tekemää työtä itsenäisyytemme eteen. On niin helppo olla huomioimatta sitä kun se ei ole enää ajankohtainen asia. Olisi hauska tietää pitäisikö nuorisomme merkityksellisenä olemmeko suomalaisia, englantilaisia tai venäläisiä. Veikkaisin, että Venäjä olisi hieman säilyttänyt inhoreaktiotamme, mutta olisi melko yhdentekevää nuorille olemmeko Englannin kansalaisia enemmin kuin suomalaisia.

Jos osaisimme arvostaa maatamme, eivätkö lapset kävisi mielellään ilmaista kouluaan, kansalliset asiamme kiinnostaisi ja politiikka sitä myötä myös ja puheemme sairaanhoitoa kohtaan olisi erisorttista kuin nykyinen inhomme. Luulen, että tarvitsisimme kunnon paaston tai erämaavaelluksen ylellisestä elämästämme, että huomaisimme minkä kultakaivoksen omistamme.  Ehkä Jumala sen meille vielä antaa kun muu maailma muuttaa meille puhtaan veden äärelle amerikkalaisia myöten. Ilmastonmuutos on pakottanut esim. Kalifornian toimiin ja sen on täytynyt alkaa miettiä vakavissaan vedenpuhdistusmenetelmiä jätevedestä jo. Ehkä saadaan uusi kukoistava elokuvateollisuus ihan kotinurkille vielä.

Mikä ratkaisuksi? Raamatussa Jumala on antanut ahdistuksen ajan ja vaikkapa oman voimansa näytteen. Italian maanjäristys voisi olla sellainen esimerkiksi. En usko, että sellaisetkaan katastrofit riittävät kääntämään kovinkaan monien päät Herran puoleen. Päivittelemme ”Voi voi, kaksisataa kuollutta!” ja huomenna unohdamme. Tulevat mieleen vitsaukset ja paadutettu Faarao. Ja kuinkas sitten kävikään. Ehkä meidän pitäisi hieman tarkemmin paneutua historian oppeihin muuten kuin vuosilukujen merkeissä.

Ei näy Herran pelkoa liikaa meissä uskovissakaan. Jos pelkäisimme, uskoisimme Jumalan olevan voimakas ja jos Hän olisi voimakas mielestämme, emme rukoilisi epävarmasti sairauksiemme puolesta, josko Hän parantaisi. Tutki sisintäsi, miten suuriin tekoihin ajattelet Jumalan pystyvän omassa elämässäsi. Voiko Hän parantaa sinut, antaa sinulle työtä, antaa seurakunnallesi tulevaisuuden jne. Nämä ovat minulle ajankohtaisia rukouksia ja minun on vaikea uskoa Jumalan yltävän tällaisiin ”ihmetekoihin”. Tämä on siis käytännön uskoani. Ja jos tämä on meidän uskovien kunnioituksen määrä Jumalaa kohtaan, mikä on uskosta osattomien. Miten käy maallemme, jos ihmisten itsekkäät arvot saavat vallan ja alamme kumartaa kultaista vasikkaa, mammonaa, Jumalan sijasta.

keskiviikko, 24. helmikuu 2016

Vitsa

Sananl. 13:24: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain."

Tämä on ollut perustelu ruumiilliselle kurittamiselle aiemmin. Joskus kuulin, että tuo vitsa alkukielessä olisi pieni vitsa, jolla jotain eläintä olisi innoitettu tekemään työtä rivakammin. Tarkoitus ei siis ole satuttaa vaan kannustaa. Nyt keksin uuden vertauksen aihepiiriin.

Olen nyt aloitellut uudestaan kuntosalilla käymisen ja siellä sain tavata pari kertaa PT:tä eli Personal traineria eli henkilökohtaista valmentajaa. He toimivat juuri vertauksen tarkoittamalla tavalla. Ei tarvitse olla kuntosalin asiakas, voi palauttaa mieleen liikan open tai valmentajan lapsuudesta, että muistaa mitä he tekivät kun harjoitteli jotain liikettä vaikka. "Vielä jaksaa. Pari liikettä enää. Älä luovuta, hyvä tekniikka, ryhti kuntoon, vielä pari. Hyvä, hienosti meni!". Kuulostaako ruumiilliselta kuritukselta piiskaajan taholta? 

Tällaista asennetta mielestäni ei paheksu kukaan ja tuntuu varmaan ihan suotavalta taktiikalta myös lapsien kasvattamiseen. 

keskiviikko, 27. tammikuu 2016

Uskovan arkea

Uskovan elämästä en ole kuullut kovin käytännöllisiä selostuksia. Toki on paljon tarinoita uskovien elämästä, mutta nyt haluan kirjoittaa omasta arjestani. Ensi sunnuntaina on Kohtaamispaikassa arjen uskosta opetuspuhekin. Haluan sitäkin varten omaa elämääni hahmottaa. No niin, asiaan.

Minulla usko ei näy ulospäin paljoakaan. En pukeudu erityisesti tai esiinny erityisen pyhästi. En kiroile kylläkään, minkä ovat jotkut varmaan huomanneet. En osaa sanoa onko olemuksessani ”se jokin”, joka saa ei-uskovaiset kummastumaan minusta. Jotkut ovat siitä kertoneet.  Ehkä korkea moraalini näkyy käytöksessäni, minulla on pyöräilykypärä ja asianmukaiset säävaatteet, käytän suojateitä, soitan soittokelloa jne.

Arjen rutiineissa alkaa jo jotain näkyäkin. Luen joka aamu Raamattua ja raamatunlukuopasta Hetkistä. Joskus rukoilemme ruokarukouksen, käymme seurakunnan tilaisuuksissa, olemme mukana maahanmuuttaja-työssä, parisuhdekurssin vetäjinä, vastuunkantajina seurakunnassa ja luemme lapsillemme Raamatun kertomuksia. Toiminnassamme uskovaisuus näkyy siis. Ai niin, käymme raamattupiirissä ja vaimoni on vetämässä naisten piiriä meillä kotona.

Ehkä eniten haluan paneutua siihen, miten usko vaikuttaa omaan persoonaani ja elämääni. Minulla on kesken elokuva Blackthorne, joka kertoo Butch Cassidyn vanhoista vuosista. Katsoessani hänen elämäänsä ja pohdintojaan mietin omaa elämääni verrattuna hänen elämäänsä. Väittäisin, että meillä on paljon yhteistä. Olemme harkitsevia ja yritämme tehdä oikein. Tämä sama asenne yhdistettynä uskooni haluaa etsiä Raamatusta ja Jumalan johdatuksesta apua löytää se oikea polku, jota kulkea.

Viimeisin oivallus tähän liittyen oli tämän aamun lenkin osalta Raamatun lause: ”Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan” (Matt. 23:12). Tämä alennuksen moraali on ollut mukanani aika pitkään. Ylioppilasjuhlissani puheeni oli seuraava: ”Joko itsensä muuttaa madoksi, ei voi valittaa, jos hänen päällensä tallataan. Minä tein itsestäni ylioppilaan ja aion kantaa seuraukset.” Suurin piirtein noin se meni.

Olen yrittänyt olla nöyrä. Kuuliaisesti tottelen mitä vaimo sanoo, vaikka joskus se tekee kipeää. Nytkin kirjoitan tätä tekstiä, koska vaimo on käskenyt niin tehdä. En minä vasten tahtoani kirjoita. Mukaudun vain tilanteeseen, koska niin olen oppinut elämään. Olen lammas, joka haluaa seurata paimenta. Sehän on mitä kristillisintä. Mutta se ei ole oikein, koska seuraan väärää paimenta, ajattelet. Mutta se ei pidä paikkaansa. Uskon että Jumala on siunannut avioliittomme ja tossun alla on minun paikka nyt. En tiedä miksi, mutta luotan Jumalan johdatukseen. Ja toisaalta en ole tossun alla, koska kun rukoilen, saan voimaa ja viisautta Jumalalta. Jos en olisi nöyrä, ei Jumala voisi antaa minulle kaikkea sitä hyvää, jota nyt saan. Saan mm. lujuutta, viisautta, myötätuntoa ja rakkautta itseäni ja muita kohtaan.

Olen ahtaalla elämässäni, mutta usko tuo minulle toivoa huolettomuuteen asti, että Jumala johdattaa minut kaikista parasta reittiä tästä elämästä. Elän todella hyvää elämää. Minulle sopivaa elämää. Työmaailmassa olisin tunnollisuuteni takia uupumusvaarassa. Jumala suojelee minua monelta pahalta.