Loppuuko tämä ainainen ruutuajasta taistelu koskaan? Saanko tiskipöydän ikinä puhtaaksi? Miten kukaan voi viettää joulun perheen kanssa kotona? Nämä ovat kysymyksiä, joita omassa elämässä on viime aikoina kuulunut. Hankaluutta on taloudessa, kasvatuksessa, sosiaalisissa suhteissa ja rukouselämässä.

Otin kuvan tiskivuoresta, joka ei mahtunut kokonaisuudessaan tiskikoneeseen. Ehkä on viisasta olla sitä jakamatta tähän blogikirjoitukseen. Mietin elämää tuon näkymän kautta. Elämämme on kuin tuo tiskipöytä, joka hukkuu kaiken hankaluuden alle. Tiskipöytä voisi irrota kiinnityksestä ja nostaa toista laitaansa kaataen kaikki astiat lattialle. Se olisi mahdotonta tiskipöydälle ja sotkua siitä tulisi.

Jumalan ratkaisu oli lähettää oma tiskipöytänsä, so. Jeesus, jotta voisimme omat sotkumme siirtää Hänen päällensä. On toki noloa antaa omat likaiset kahvikupit puhtaan valkoisen Jeesuksen päälle, mutta se on ainut keino päästä omasta synnistä eroon. Anna siis kuormasi Jeesuksen kannettavaksi ja ota Jeesuksen ies kannetavaksesi, niin kaikki on hyvin. Aamen?

”Kuka tuokin kuvittelee olevansa? Koko elämäni olen yrittänyt kaikkia näitä ohjeita noudattaa: Rukoile, ylistä, lue sanaa, raamistele, kuntoile…” lista kulkee ehkä päässäsi. Niin minunkin. En tietenkään tarkoita, että tuo kaikki on turhaa, mutta sen väitän, että Jumala ei halua sinun uupuvan tuon kaiken taakan alle.

Mari käs…kehotti loistamaan valoa arjessa ja miettimään Jumalan tarkoitusta elämässäsi, jos oikein muistan. Minä annan oman vinkkini tähän. Purista itsestäsi viimeisetkin voiman rippeet ja pinnistä vielä yksi kiiltokuvajoulu itsestäsi. Jos olet valmis kokeilemaan kuitenkin jotain muuta, käännä katseesi. Älä sano mitään, älä liiku, älä suunnittele, äläkä varsinkaan lupaa mitään. Kun olet valmis ja rauhassa, rukoile Herran siunaus. Kaupan päälle voit heittää Isä meidän -rukouksen.

Keittiössämme seistessäni käänsin katseeni 90 astetta tiskivuoresta ja katselin ulos lumiseen, auringonpaisteiseen ja seesteiseen maisemaan korkeine mäntyineen. Otin kuvan. Sinä voit kuvitella mieleesi sopivan maiseman, katsella ihan oikeaa maisemaa tai ehkä Mika laittaa jonkun kivan lappikuvan tähän. Minulla tuli mieleeni ulos katsellessani perusta-sana. Jeesus on se perusta, jonka varaan voi kaiken laskea. Tule Herra Jeesus tämän elämän herraksi.

Katsoin elokuvan Arrival äskettäin. Siinä kielitieteilijä opettelee avaruusolioiden kielen, joka välittää kielitieteilijälle kyvyn näkemään tulevaisuuteen. Tämä johtaa sittemmin maailmanrauhaan.

Uskotpa sitä tai et, olen muokannut äskeisellä tekstikappaleella todellisuuttasi. Sanani siis luovat todellisuutta. Sanoillamme ja viestinnällämme on valtaa ja voimaa. Voimme luoda hyvää tai pahaa sanoillamme.

Elokuvassa Interstellar mies viestii mustasta aukossa ajan läpi tyttärelleen, ja välillä itselleen, gravitaation välityksellä morsettamalla. Tämän viestinnän tuloksena tytär pelastaa ihmiskunnan tuholta. Melkoista morsetusta.

Hyvä on, mennään asiaan, vaikka mielestäni sci-fi voikin joskus tarjota uskolle oikeaa antia. Olen matemaatikko toiselta luonnoltani ja kunnon matemaattisessa todistuksessa on hyvät oletukset, jonka pohjalta johtopäätös tehdään, tai paremmin sanoen luodaan, otsikkoani kunnioittaen.

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 1:1-3)

Voisiko olla niin, että Sana persoonana olisi Jeesus lihaksi tulleena, Jumalana kaikkivoipa ja ajan ulkopuolella sekä voimana värähtelyä, joka tuotti alkuräjähdyksen? Voisiko Sana olla aktiivinen persoona, todellisuutta luova voima ja ajan ulkopuolella oleva Jumala?

Nuo elokuvat antavat mallin viestinnästä ajan ulkopuolella. Joku voisi ehkä tehdä uskon hypyn niiden perusteella ja uskoa Jumalan kykenevän viestimään ajan ulkopuolella. Jumala voisi vaikka vilkaista Jeesusta ristillä ja loikaten ajassa kertoa näkemänsä profeetalle satoja vuosia aiemmin.

Jos Sana on persoona, Hän voisi muuttaa mieltään. Kuvitellaanpa vaikka ihminen, joka rukoilee pelastusta lapselleen. Voisiko Sana aloittaa rukouksen takia projektin lapsen elämässä, jonka tuloksena lapsi ”joutuu” tilanteeseen, jossa häneltä kysytään: ”Haluatko ottaa vastaan pelastuksen Jeesukselta?” Voisiko tämä persoona myös päättää vastata rukoukseen kieltävästi, jos näkee myönteisen vastauksen johtavan ongelmiin tulevaisuudessa?

Jos Sana on voima, voisiko tuo tuuli puhaltaa muissakin ulottuvuuksissa kuin kolmessa tilaulottuvuudessa? Voisiko Jumala puhaltaa Poikansa takaisin aikaan Pääsiäisaamuna? Ajatella, jos tässä olisi totuus. Mitä kaikkea voimme oppia tästä?

Jos taivas on Jumalan luona, on taivas ajan ulkopuolella ja siten kuoltuamme olemme saman tien taivaassa, jos Jumala meidät sinne päästää. Jos Jumala on ennalta määrännyt jotkut pelastukseen ja toiset ei, voimme vaikuttaa rukouksillamme ajattoman persoonan mieleen ja ”rukata” tuota listaa. Vaikka Jumala tietää koko maailmanhistorian kulun, voimme vaikuttaa sen kulkuun elämällämme ja erityisesti sanoillamme. Kysymys kuuluukin:

Uskallatko sanoa: ”Jeesus on ylösnoussut!”?

Sananpalvelijasi, Jukka-Pekka Vehkala, nimeltä kutsuttu.

Jouluna siivotaan paikat kuntoon, että on mukava viettää juhlaa. Lisäksi pitää virittää sydämen joulu oikeaan asentoon ja siivoon. Pari joululaulua, eiköhän se siitä. Mutta ei se riitä. On unettomuutta, lasten kiukkua, parisuhdeongelmia. Ainakin minulla on, muutaman mainitakseni.

Mikä neuvoksi. Pakeneminen. Sitä keksii kaikkea toimintaa kodin ulkopuolelta, missä kaikki pakoilijat kokoontuvat ja kaikki on niin siistiä ja koristeellista. Harmonista laulua, kauniita koristeita, ystävällisyyttä, suun ruokaa ja lahjoja.

Mutta pudotus joulukirkon kirkkaudesta kodin sotkuun on pitkä. Ei ihme, että moni ei sitä kestä. Joulun lapsi pitää ottaa vastaan sävyisyydellä ja puhtaana, mutta kodin sotkut, riidat ja täyttämättömät lupaukset ja odotukset, pilaavat kaiken. En saa kaikkea ikinä kuntoon. Ei tästä mitään tuu. Näin ajattelin minäkin ihan äskettäin. Ja se on totta. Sitten mietin: ”Mistä apu?”

Jeesus tuli sotkuun. Ja tulee yhä. Ei joulun lapsi odota sydämestäsi puhtautta kun hän tulee. Hän tietää, että sotkua on. Siitä kertoo evankeliumi: likaisesta tallista, johon Hän tulee. Sinun sydämesi on juuri sopiva Vapahtajan tulla. 

Mihin menet Suomi? Minua on puhutellut suomalaisten luopuminen kristillisestä moraalista ja menneisyytemme kunnioittamisesta. En tiedä, mutta uskoisin, että me emme kunnioita veteraanien tekemää työtä itsenäisyytemme eteen. On niin helppo olla huomioimatta sitä kun se ei ole enää ajankohtainen asia. Olisi hauska tietää pitäisikö nuorisomme merkityksellisenä olemmeko suomalaisia, englantilaisia tai venäläisiä. Veikkaisin, että Venäjä olisi hieman säilyttänyt inhoreaktiotamme, mutta olisi melko yhdentekevää nuorille olemmeko Englannin kansalaisia enemmin kuin suomalaisia.

Jos osaisimme arvostaa maatamme, eivätkö lapset kävisi mielellään ilmaista kouluaan, kansalliset asiamme kiinnostaisi ja politiikka sitä myötä myös ja puheemme sairaanhoitoa kohtaan olisi erisorttista kuin nykyinen inhomme. Luulen, että tarvitsisimme kunnon paaston tai erämaavaelluksen ylellisestä elämästämme, että huomaisimme minkä kultakaivoksen omistamme.  Ehkä Jumala sen meille vielä antaa kun muu maailma muuttaa meille puhtaan veden äärelle amerikkalaisia myöten. Ilmastonmuutos on pakottanut esim. Kalifornian toimiin ja sen on täytynyt alkaa miettiä vakavissaan vedenpuhdistusmenetelmiä jätevedestä jo. Ehkä saadaan uusi kukoistava elokuvateollisuus ihan kotinurkille vielä.

Mikä ratkaisuksi? Raamatussa Jumala on antanut ahdistuksen ajan ja vaikkapa oman voimansa näytteen. Italian maanjäristys voisi olla sellainen esimerkiksi. En usko, että sellaisetkaan katastrofit riittävät kääntämään kovinkaan monien päät Herran puoleen. Päivittelemme ”Voi voi, kaksisataa kuollutta!” ja huomenna unohdamme. Tulevat mieleen vitsaukset ja paadutettu Faarao. Ja kuinkas sitten kävikään. Ehkä meidän pitäisi hieman tarkemmin paneutua historian oppeihin muuten kuin vuosilukujen merkeissä.

Ei näy Herran pelkoa liikaa meissä uskovissakaan. Jos pelkäisimme, uskoisimme Jumalan olevan voimakas ja jos Hän olisi voimakas mielestämme, emme rukoilisi epävarmasti sairauksiemme puolesta, josko Hän parantaisi. Tutki sisintäsi, miten suuriin tekoihin ajattelet Jumalan pystyvän omassa elämässäsi. Voiko Hän parantaa sinut, antaa sinulle työtä, antaa seurakunnallesi tulevaisuuden jne. Nämä ovat minulle ajankohtaisia rukouksia ja minun on vaikea uskoa Jumalan yltävän tällaisiin ”ihmetekoihin”. Tämä on siis käytännön uskoani. Ja jos tämä on meidän uskovien kunnioituksen määrä Jumalaa kohtaan, mikä on uskosta osattomien. Miten käy maallemme, jos ihmisten itsekkäät arvot saavat vallan ja alamme kumartaa kultaista vasikkaa, mammonaa, Jumalan sijasta.

Sananl. 13:24: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain."

Tämä on ollut perustelu ruumiilliselle kurittamiselle aiemmin. Joskus kuulin, että tuo vitsa alkukielessä olisi pieni vitsa, jolla jotain eläintä olisi innoitettu tekemään työtä rivakammin. Tarkoitus ei siis ole satuttaa vaan kannustaa. Nyt keksin uuden vertauksen aihepiiriin.

Olen nyt aloitellut uudestaan kuntosalilla käymisen ja siellä sain tavata pari kertaa PT:tä eli Personal traineria eli henkilökohtaista valmentajaa. He toimivat juuri vertauksen tarkoittamalla tavalla. Ei tarvitse olla kuntosalin asiakas, voi palauttaa mieleen liikan open tai valmentajan lapsuudesta, että muistaa mitä he tekivät kun harjoitteli jotain liikettä vaikka. "Vielä jaksaa. Pari liikettä enää. Älä luovuta, hyvä tekniikka, ryhti kuntoon, vielä pari. Hyvä, hienosti meni!". Kuulostaako ruumiilliselta kuritukselta piiskaajan taholta? 

Tällaista asennetta mielestäni ei paheksu kukaan ja tuntuu varmaan ihan suotavalta taktiikalta myös lapsien kasvattamiseen.