Mihin menet Suomi? Minua on puhutellut suomalaisten luopuminen kristillisestä moraalista ja menneisyytemme kunnioittamisesta. En tiedä, mutta uskoisin, että me emme kunnioita veteraanien tekemää työtä itsenäisyytemme eteen. On niin helppo olla huomioimatta sitä kun se ei ole enää ajankohtainen asia. Olisi hauska tietää pitäisikö nuorisomme merkityksellisenä olemmeko suomalaisia, englantilaisia tai venäläisiä. Veikkaisin, että Venäjä olisi hieman säilyttänyt inhoreaktiotamme, mutta olisi melko yhdentekevää nuorille olemmeko Englannin kansalaisia enemmin kuin suomalaisia.

Jos osaisimme arvostaa maatamme, eivätkö lapset kävisi mielellään ilmaista kouluaan, kansalliset asiamme kiinnostaisi ja politiikka sitä myötä myös ja puheemme sairaanhoitoa kohtaan olisi erisorttista kuin nykyinen inhomme. Luulen, että tarvitsisimme kunnon paaston tai erämaavaelluksen ylellisestä elämästämme, että huomaisimme minkä kultakaivoksen omistamme.  Ehkä Jumala sen meille vielä antaa kun muu maailma muuttaa meille puhtaan veden äärelle amerikkalaisia myöten. Ilmastonmuutos on pakottanut esim. Kalifornian toimiin ja sen on täytynyt alkaa miettiä vakavissaan vedenpuhdistusmenetelmiä jätevedestä jo. Ehkä saadaan uusi kukoistava elokuvateollisuus ihan kotinurkille vielä.

Mikä ratkaisuksi? Raamatussa Jumala on antanut ahdistuksen ajan ja vaikkapa oman voimansa näytteen. Italian maanjäristys voisi olla sellainen esimerkiksi. En usko, että sellaisetkaan katastrofit riittävät kääntämään kovinkaan monien päät Herran puoleen. Päivittelemme ”Voi voi, kaksisataa kuollutta!” ja huomenna unohdamme. Tulevat mieleen vitsaukset ja paadutettu Faarao. Ja kuinkas sitten kävikään. Ehkä meidän pitäisi hieman tarkemmin paneutua historian oppeihin muuten kuin vuosilukujen merkeissä.

Ei näy Herran pelkoa liikaa meissä uskovissakaan. Jos pelkäisimme, uskoisimme Jumalan olevan voimakas ja jos Hän olisi voimakas mielestämme, emme rukoilisi epävarmasti sairauksiemme puolesta, josko Hän parantaisi. Tutki sisintäsi, miten suuriin tekoihin ajattelet Jumalan pystyvän omassa elämässäsi. Voiko Hän parantaa sinut, antaa sinulle työtä, antaa seurakunnallesi tulevaisuuden jne. Nämä ovat minulle ajankohtaisia rukouksia ja minun on vaikea uskoa Jumalan yltävän tällaisiin ”ihmetekoihin”. Tämä on siis käytännön uskoani. Ja jos tämä on meidän uskovien kunnioituksen määrä Jumalaa kohtaan, mikä on uskosta osattomien. Miten käy maallemme, jos ihmisten itsekkäät arvot saavat vallan ja alamme kumartaa kultaista vasikkaa, mammonaa, Jumalan sijasta.