Elämäni voi jakaa kahteen osaan esimerkiksi erään ulkomaan matkan kohdalta. Tehkäämme siis niin. Tuon matkan merkittävin asia oli varmaankin eläkeikäinen mummo, joka sanoi lausahduksen, jota olen miettinyt siitä lähtien aina silloin tällöin. Hän sanoi jotenkin näin: "Kyllä se päivä vielä tulee jolloin sun vanhempas mahtuvat kuppiin."

Olin tuolloin ehkä vähän toisella kymmenellä enkä liiemmin ymmärtänyt mummon lausahdusta. Se kuitenkin jäi mieleeni. Tänä päivänä olen ylittänyt reilusti jo sen 20 vuoden rajan ja ymmärrän viisautta vähän paremmin. Ajattelen, että mummo tarkoitti sitä, että vanhemmistani tulee "mukiin meneviä" eli opin hyväksymään heidät. En ole koskaan kunnolla kapinoinut vanhempia vastaan. En edes murrosiässä, joten tuo viisaus voisi koskea jotakuta toista paremmin kuin minua. Olen ottanut kuitenkin elämänohjeekseni laajentaa kuppiani aina vain 
isommaksi. Yritän siis hyväksyä lähimmäiseni aina ja aina paremmin. Sotia ei olisi, jos kaikilla olisi isot kupit.