CD-asema hurisee. Se lähti työn tekoon automaattisesti kun laitoin CD:n sisään. Valppaasti se alkoi lukemaan tallennusmediaa. Ihmisillä on eri meininki. Se on kuin kappaleen liikuttamista mekaanisesti. Yläkoulussa jo opetetaan että lähtökitka on suurempi kuin liikekitka. Kappaleen liikkeelle saaminen on raskaampaa kuin sen liikkeessä pitäminen.

16 Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. 17 Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. 18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:16-20)


Tuo kohta raamatusta  lienee tuttu joillekin ei-kristityillekin. Sitä kutsutaan lähetyskäskyksi. Monet, jopa kristityt painottavat mielessään käsky-sanaa. Siitä tulee ahdistunut olo.

Uusi taivas ja uusi maa

17 Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. 18 Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. 19 Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta. (Jes. 65:17-19)


Jesajan kirja on vanhan testamentin puolella. Jesajan kirjan pätkä on tänään päivän sanana kirkoissa. Nyt nuo raamatun otteet toimivat lähdeaineistoinani pointilleni lähtemisen vaikeudesta. Siitä mukisen tänään. Kolmas lähde soi kaiuttimistani. Sieltä virtaa Gospel Covertajien "Voi sen sanoa toisinkin" -levy. Levyltä löytyy kappale "Lapsuuden usko". Monet ovat sitä nuoruudessaan laulaneet ("Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen…"). Lapsen usko on helppoa, ei kitkaisaa.

Lähtemisen vaikeus on siis opittua eikä luontaista. Missä siis mennään metsään. Jostain ihmiseen hiipii aavistus lähtemisen ylipääsemättömyydestä. Pelko epäonnistumisesta kasvaa kun ikää kertyy. Mitä jos möhlään kaiken. Mainetta ei saa menettää. Huomaatko mistä nuo kertovat. Ne kertovat kuolemasta. Ne kertovat hitaasta, mutta varmasta kuolemasta. Ne rajoittavat vääjäämättömästi aina enemmän ja enemmän elämää. Se on lannistajan puhetta. Katsotaanpa tarkemmin lähetyskäskyä.

Monet aloittavat 19. jakeesta: "Menkää siis ja tehkää…". Jeesus ei aloittanut siitä. Hän tuli opetuslasten luokse (ei päinvastoin) ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." Tämä on lähtökohta. Siihen kaikki perustuu. Se ei perustu ihmisen omiin taitoihin, voimaan tai osaamiseen mitenkään. Se on myös lähtemisen syy. Lähtemisellä ei ansaita Jeesuksen hyväksyntää olemassaolollemme. Syy on hyvä uutinen siitä, että Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tokihan sitä kannattaa mainostaa.

Sitten vasta tulee itse käsky. Ja heti perään ohjeet, miten tulee toimia, kastaa ja opettaa. Tässä ei vaadita muuta kuin lähtemään ja tekemään. Sitten tulee taakka joidenkin harteille. Ei minusta siihen ole. Mitä minulla on muka annettavaa. Se on varmasti aivan totta. Jeesus arvasi tämän huolen ja sanoi heti perään: " Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Hän on meidät lähettänyt ja Hän aikoo olla mukana joka askelmalla. Työparinamme on ylösnoussut Jumalan poika, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mitä huolta meillä voisi olla? Jos joku vielä epäilee, että Kaikkivaltiaalla olisi ilkeitä ajatuksia maailmaa kohtaan, niin tuo Jesajan kirjan kohta vakuuttaa jotain aivan muuta. Siinä on ilmaistu Jumalan suunnitelman päämäärä, ainakin yksi niistä. Hänellä on hyvä tahto. Tällä pohjalla pitäisi ajatustemme olla. Lähtemisen tulisi olla helppoa kuin CD-aseman käynnistyminen. Jos näin ei ole, voit pyytää Jeesusta auttamaan tässäkin asiassa. Hän tekee sen kyllä, itse asiassa on tehnyt sen jo.

Uskon että yleensä lähtemiseen liittyvä vaikeus johtuu päättämättömyydestä. Emme tiedä onko viisasta ryhtyä tekemään edessä olevaa tehtävää. Toki on hyvä arvioida järkevästi, mutta liika jahkaileminen ei rakenna myöskään. Emme me ole täydellisiä, joten todennäköisesti ongelmia tulee vastaan, mutta niistäkin voi selvitä. Tärkeintä on pitää päämäärä selkeänä.

Vieraanamme on kaksi ystäväämme, jotka ovat eskarissa. Se on esilähetyskurssin lempinimi. Esikoulu siis. Se on valmistautumista lähtemiseen. He saavat siis olla lapsen asemassa niin kuin lapset esikoulussakin. Se on minusta hyvä lähtökohta meidän elämäänkin. Joka aamu voimme olla avoimin mielin kuin lapsi. Voimme lähteä uuteen aamuun kevein askelin ja taakse katsomatta, niin kuin ystävänikin.