Nyt aion pureutua hieman tähän kutkuttavaan, kirvelevään ja nautinnolliseen aiheeseen. Haluan saada tajuntaanne sen voimakkuuden. Se on erittäin voimakas niin hyvässä kuin pahassakin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liite julkaisi suuren seksikyselyn tuloksen pari päivää siten ja vaimoni ei halunnut lukea koko lehteä sen takia. Minun teki tietysti mieli lukea juttu, mutta en sitten tohtinut, koska vaimoni oli aivan oikeassa paheksuessaan yksityisasioiden urkkimista. Pointtini on, että seksi herättää tunteita. Skaala on suuri. Raamatun Laulujen laulu kuvaa sen ihanuutta ja lähiaikoina tapahtunut pikkutytön raiskaus sai aikaan suunnattoman ketjukirjeen ihmisten sähköpostien välityksellä. Seksi aiheuttaa suuria tunteita ja seuraamuksia puoleen ja toiseen. Se on suuri asia. Siksi haluan kirjoittaa siitä. Toisekseen haluan nostaa asian pöydälle, koska uskon siitä olevan paljon väärinkäsityksiä.

Miksi? On selvää, että jokaiseen ihmiseen seksuaalisuus liittyy. Miksi näin on. Jotta suku jatkuisi. Selvä se. Mutta mielestäni se on tarkoitettu myös muuhunkin. Seksi on myös kahden ihmisen välistä kanssakäymistä ja lähentymistä varten. Uskon, että seksillä on ihmisen elämässä ratkaiseva merkitys syventää parisuhdetta. Se ei ole vain seksuaalisten tarpeiden purkamista. Myöskään seksi ei ole tarkoitettu yhden ihmisen nautintojen tavoitteluun. Seksiä ei kannata harrastaa saadakseen vain nautintoja itselleen. Se on parhaimmillaan rakkauden väline.

Milloin? Kuten sanoin, seksi syventää kahden ihmisen suhdetta toisiinsa. Siksi sitä ei kannata harrastaa, jos aikoo katkaista tuon suhteen tai siihen on vaara. Mm. siksi en suosittele sitä lapsille enkä 18-vuotiaillekaan, koska silloin on vielä suuri riski, että sen aikaiset suhteet eivät pitkään kestä. Jos suhde ei toimi ja on ehtinyt vahva suhde syntyä, on eroaminen vaikeaa. Seksi ei myöskään korjaa tai paranna esimerkiksi itsetuntoa. Paras ajankohta aloittaa seksielämä on avioliitossa, kun molemmat osapuolet ovat julkisesti toisiinsa sitoutuneita. Silloin voi paremmin luottaa toisen sitoutuneisuuteen ja riski erota on ehkä pienempi. Nykyään se ei käytännössä kyllä ehkä ole näin, mutta lähtökohtaisesti näin sen tulisi olla. Riski se joka tapauksessa on. Aina voi välirikko tulla. Seksi kannattaa aloittaa silloin, kun tarkoituksena on aidosti syventää suhdetta. Avioliitossa se on turvallisinta.

Miten? Kun on perusasiat kohdallaan eli molemmat rakastavat toisiaan ja tarkoituksena on syventää suhdetta, olaan hyvä pohja saavutettu. Vielä voi kuitenkin homman ryssiä pahastikin. Seksi on niin herkkä asia, että siinä tulee edetä varoen. Siitä on kirjoitettu monen monta eri kirjaa. Itse korostaisin tässä yhteydessä kuitenkin antavaa asennetta. Paras sääntö olisi siis ehkä "Antaessaan saa!". Jos pyrkii vain itse nauttimaan toisen antimista, tyrehtyy homma pian toisen tyydyttömyyteen. Jos lähtee antamisen asenteella ja pyrkii tuottamaan toiselle nautintoa, toinen osapuoli innostuu antamaan myös itselle takaisin. Kaikki lähtee rakkaudesta toiseen. Jos ei rakasta, ei halua antaakaan ja homma jää siihen. Ainakin pidemmän päälle homma alkaa kuivettua.

Vain rakkaudesta! Vielä kerran korostan että seksiä kannattaa harrastaa vain, jos rakastaa toista. Jos haluaa vain kokeilla, miltä seksi tuntuu ja saako siitä suuria tunteita, ei kannata hommaan ryhtyä. Todennäköisesti pettyy itseensä, kun homma ei menekään kuin vuosisadan rakkaustarinassa ja odotukset ovat niin suuria. Lisäksi edessä voi olla raskaus ja vastuun kantaminen. Jos "hyvin käy" ja seksi tuntuu suurenmoiselta eikä tiedä mitään parempaa hommaa maan päällä, on edelleen eron riski olemassa. Jos pari, jonka kanssa on seksiä harrastanut, ei arjessa olekaan niin mukava, on ero edessä ja alkaa kaipaamaan tuota suurenmoista seksiä. Se syö. En tiedä on tämä hyvä vertaus, mutta tässä se tulee: Seksi on kuin moottoripyörällä 200 ajamista kapealla tiellä. Jos pysyy tiellä, homma on suurenmoista, mutta jos ei pysy, ovat seuraukset kamalia. Ennen kuin siis ryhdyt, harkitse tarkkaan.