For whom the bells toll kuuluu kuuluisan romaanin nimi. Pysähdyin tuon ajatuksen äärelle eilen nukkumaan mennessä. Mieleeni nousi mielleyhtyminä mm. raamatunlause "Minä seison ovella ja kolkutan...", "Mistä tietää, että joku kolkuttaa ovella?" ja "Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa."

Tässä maailmanajassa ja muinakin aikoina on ollut monenlaisia kelloja. Ne merkitsevät aikaa ja ne viestittävät jostakin. Kello aistitaan kuulemalla. En siis tarkoita esimerkiksi rannekelloja tai seinäkelloja. Tarkoitan vain kelloja, jotka soi. Tällaisiakin kelloja on vielä tänäkin aikana paljon. Ne ovat vain erilaisia kuin ennen. On herätyskelloja merkkaamassa aikaa herätä. On kirkon kelloja, biologisia kelloja, kurniva vatsa, pomoja, omatunto, media, yhteiskunta jne. Kaikki nämä kaiuttaa omaa merkkiään ja viestiään.

Kuulo on siis tärkeä aisti. Vasta uskoontuloni jälkeen olen kuullut opetusta ja alkanut kiinnittämään huomiota henkiseen kuuloon. Jeesuksen lausahdus "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."(Ilmestyskirja 3. luku ja 20 jae) liittyy juuri henkiseen kuuloon. Se tarkoittaa sitä, että Jeesus pyytää päästä sisälle sinun elämääsi ja sydämeesi, jakamaan sinun elämäsi kaikki asiat ja aikanaan pelastaa sinut ikuiseen elämään taivaaseen. Tähän tarvitaan siis henkistä kuuloa.

Henkinen kuulo on heikentynyt minun mielestäni tämän päivän ihmisen elämässä. Tilannetta kuvaa esimerkiksi se, että tiede yrittää materialisoida henkisyyttä. Pahaa henkistä oloa parannetaan kemiallisesti lääkkeillä, sisältöä elämään haetaan tavaroista ja hyvästä fyysisestä kunnosta. Henkiset asiat ovat naisten hömpötyksiä ja joutavanpäiväisiä kotkotuksia. Silti tässä yhteiskunnassa paha olo kasvaa. Jos käännämme selkämme omalle henkisyydellemme, se ei katoa vaan tulee entistä vihaisempana eteen uudestaan.

Meidän täytyy ruveta kuuntelemaan sisäistä henkisyyttämme. Meillä jokaisella se on ollut alusta lähtien. Se on vain tehokkaasti tukahdutettu. Eikä sen kuunteleminen ole vaikeaa. Meidät on rakennettu sitä kuuntelemaan. Jos on paha olo, itke. Jos olet iloinen, hypi ja laula. Aivan niin kuin nälkä sammuu syömällä, niin muutkin tarpeemme tyydyttyvät yhtä yksinkertaisesti.

Vastaan vielä otsikon kysymykseen. Kellot soivat sille, joka niitä kuuntelee. Itse on ihmisen päätettävä mitä kelloja kuuntelee. Joulun kellojen kuuleminen vaatii herkkää kuuloa vaikka ne pitävät kovaa melua. Ne eivät kilise vaan kajahtavat.