Telkkarista kuulin vuosia sitten lauseen "Follow the money!" -seuraa rahaa. Se oli vihje rikollisen löytämiseksi. Todennäköinen rikollinen on suurin hyötyjä. Tuli mieleeni seurata rakkautta. Kirjoitettu on, että Jumala on rakkaus. Jos siis seuraa rakkauden polkua löytyy Jumala. Lähde mukaan etsimään!

Kun synnymme, ei meillä ole paljon annettavaa, mutta paljon otettavaa. Tämä pätee meihin kaikkiin. Pikaisella laskutoimituksella voidaan päätellä, että jostakin ihmissuvun ulkopuolelta on täytynyt tulla ensin jotain ennen kuin ihmissuku on voinut mitään antaa jälkeläisilleen. Joku on rakastanut vanhempiani, joku heidän vanhempiaan ja niin taaksepäin. Minun vastaukseni tuohon alkutekijään on Jumala. Todettakoon tässä vaiheessa, että Jumala rakastaa vielä tänäkin päivänä eli en usko determinismiin. Tämän voivat monet uskovat todistaa.

Voiko kukaan tunnustaa, että antaa enemmän kuin ottaa rakkautta? Miten sitten pääsemme plussan puolelle ja rakkautta vielä on. Vanhempamme rakastavat ja kasvattavat meitä lähes 20 vuotta emmekä me huolehdi heistä muutamaa vanhusvuottaan. Mistä sitten rakkautta riittää tuleville sukupolville? Väitän, että sitä ei löydy meistä ihmisistä. Se tulee Häneltä, joka rakastaa aina ennen meitä eikä jää velkaa.

En ymmärrä avioliittoja ilman Jumalalta tulevaa rakkautta. Miten ne voivat toimia? Kaksi ihmistä, joiden suurimmat rakkaudenosoitukset ovat kukkia ja muutama hetki toiselle tai jokin maallinen lahja. Kuinka tällainen liitto kestää pitkään ilman uuveloa ja tunteiden hiipumista? Alttarilla kysytään: "Tahdotko rakastaa?"eikä oletetakaan että rakkaus tulisi kummastakaan puoliskosta. Jos avioliitto toimisi ilman Jumalaa, kysyttäisiin: "Löytyykö sinusta rakkautta toisen tarpeisiin koko loppuelämäksi?". Jäisi myöntävä vastaus - ilman ehtolauseita - sanomatta ainakin minulta.

Jos rakkautta ei löydy edes yhtä ihmistä kohtaan, miten voimme kuvitella jakavamme rakkautta muille lähimmäisille? Raamatun sääntö "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" alkaa kuulostaa ylitsepääsemättömältä vaatimukselta. Johtopäätös: Tarvitsemme Jumalaa.