Päätäni särkee, kuuntelen Pyhiä hetkiä -äänikirjaa, katselen tietokoneruutua ja tulevaisuutta, en haista mitään, maistan hammastahnan ja tunnen oloni epävarmaksi. Tässä minä olen. Tätä kaikkea en kokonaan ole. Olen ihme, suuri ihme. Vaikka kirjoittaisin tuhat sivua kuvatakseni itseäni, en silti kaikkea pystyisi kertomaan. Olen huonomuistinen ja koen, että minun tulee kirjata nyt ylös ajatukseni ja ideani. Jos jätän sen tekemättä, ei Herrani saa kunniaansa, jonka Hän ansaitsee. Jumalani on armossaan antanut minulle ajatusteni astinlaudan ja Hänen on kaikki kunnia.

Olisiko mukava, jos sormi menee suuhun, voisi katsoa videon miten homma tehdään? Minusta olisi. Esimerkiksi, jos en tiedä miten dokumenttikamera toimii, voisin netistä katsoa videon, jossa asia opetetaan. Entä kun polkupyöräni käsijarru ei toimi vaan on liian löysällä, mitä teen? Voisin katsoa videon, jossa homma opetetaan. Voisiko luokkahuoneen rauhattomuus vaihtua kotivideoiden katseluun, jossa opettaja opettaa asian ja voisin tarvittaessa ottaa opettajaan yhteyttä kun en ymmärtäisi kaikkea? Voisiko yrittäjä arvostaa mahdollisuutta käydä yrityskoulutuksen etänä ilman, että hänen tarvitsee hukata työpäiviä koulutukseen? Voisiko kokeneen työntekijän ammattitaito siirtyä videohaastattelun avulla jälkipolville paremmin? Voisiko yritys taata laatujärjestelmän videoiden avulla paremmin kuin paperiversioina?

Nyt on päänsärky ohitse. Kiitos Herralle!